AJOLEHTI 3/2010
Kuvat ja teksti: Jouni Hievanen


Kimmo Anttila ohjaa tyhjän lavettiyhdistelmän Ruduksen montulle Hyvinkään Suomiehessä. Maa näyttää vielä märältä.
-Jos jää montulle jumiin, koneella saa usein hinattua, Kimmo tuumaa.
Siis sillä vehkeellä, joka on ehditty ottaa kyytiin.
-Tätä autoa on kerran hinattu, kun vesi oli syönyt maan asfaltin alta ja tie petti.
Scania R560 on otettu käyttöön vuosi sitten. Miksi juuri 560-heppainen?
-Se oli 7500 euroa halvempi kuin 620:nen


Ja kun uusi vetäjä tehtiin se tehtiin huolella. Etelän miehen auto rakennettiin pohjoisessa.
Sisälle noustaan nahkaistuimille. Nuori yrittäjä teki siis auton mieleisekseen.
-Takapää on 18+18 tonninen, mutta 16-tonniseksi katsastettu. Säästää ajoneuvoverossa. Nyt jos auto tulisi ostettua, saattaisi kysymykseen tulla napaperän sijaan puikkoperäinen teliveto. Akseliväli on 3,3 metriä.
-Jos jää jumiin, ei sitä kuitenkaan tule yritettyä vetää autoa väkisin irti. Puikkoperällä olisi pienemmät polttoainekulut.
-Isompia kuormia on niin vähän. Ovat yleensä 20 tonnisia kikkareita. Töitä tulee paljon Mäntylältä, mutta lamavuoden aikana on ajettu omia keikkoja. ABB:n muuntajakikkareiden kuljetus on tuttua hommaa.
Mäntylä on luontainen yhteistyökumppani. Sieltä Anttila osti oman työautonsa eli ovessa vaihtui nimi, muuten auto liikkuu kuin ennenkin. 143-Scania se oli, vuosimallia 1995, 500:nen. Kun veteraani siirtyi Anttilalta seuraavalle käyttäjälle, matkamittarissa oli 1 670 000 kilometriä.
-En usko, että tällä pääsee niin pitkälle, Anttila arvioi. Topline-hyttinen se kolmossarjalainenkin oli.
-Oli yksinkertainen, pystyi itse korjaamaan. Jätti kerran tielle, kun EDC-rele hajosi. Uusi ei ole jättänyt vielä kertaakaan.

Anttila muistelee vieläkin kaiholla 500:sta.
-Se oli kovakulkuinen peli, tiheämmällä perällä kuin tämä, oli lastutettu. R560sen takuu on juuri umpeutumassa. Mielessä moottoriohjelman entraus...
-Porin tehotuonti lupasi tehoa 80 heppää lisää ja 400 newtonmetriä lisää. Kulutuksen pitäisi laskea. Näin kaikki puhuvat – osa kokemuksesta, osa kuulopuheiden perusteella. Varjopuolena on päästöjen nousu.
Anttila on muutenkin autourheilumiehiä, sillä kotitallissa on 242-volvo.
-2,5 litran turbokone on jo siihen tehty. Vielä kilpuri ei ole niin valmis että rallisprintteihin pääsisi. autoa on tehty sitä mukaan kun varoja on riittänyt. Kahdeksan vuotta sitten Anttila myi B-Asconan pois. Sillä päristeltiin sprinttejä, yksi rallikin. B- junnujen 7-9 sija oli kilpa-ajajan muistin mukaan paras kilpasijoitus.

Monta hommaa kokeiltu
Anttilan Kimmon työura oli alusta asti logistiikkaa. Kannelmäen Maxissa kärrypoikana, sitten mentiin Varmalle ulkolähetiksi. Haagan ammattikoulusta valmistuttiin autonasentajaksi, mutta veri veti tielle. Kuljettajan ura alkoi heti koulun jälkeen. Ajettiin Postilla runkoa, Vainion Juhalla irtoperiä, M.Wikholmilla pyttyjä ja kontteja, Hinausautokeskuksella hinureita.
-Intoa oli ja kaikkea piti kokeilla, Anttila sanoo.

Kun vuonna 2002 Kimmo Anttilan työpaikaksi tuli Mäntylä ja erikoiskuljetukset,
oli oikea ala löytynyt.


Copyright © www.kimmoanttila.fi